Myrkkynääpikkä: Metsän Hiljainen Vaara
Suomen metsät ovat täynnä monenlaisia sieniä, jotka houkuttelevat sienestäjiä joka syksy. Nämä sienet eivät ole pelkästään herkullisia lisäyksiä ruokapöytään, vaan ne ovat myös osa metsiemme rikasta ekosysteemiä. Kuitenkin, kaikkien sienien joukossa on muutamia, jotka voivat olla vaarallisia tai jopa tappavia. Yksi näistä on Myrkkynääpikkä, tunnettu myös nimellä Galerina marginata, sieni, joka on ulkonäöltään petollisen vaaraton, mutta joka kätkee sisäänsä voimakkaan myrkyn. Sen ulkonäkö voi helposti sekoittua muihin harmittomiin sieniin, kuten koivunkantosieneen ja kevätkantosieneen, mikä tekee siitä entistä vaarallisemman sienestäjille.
Myrkkynääpikkä voi erehdyttävästi muistuttaa koivunkantosientä.
Tunnistus
Myrkkynääpikkä on pienikokoinen ja kellertävänruskea sieni, jolla on 1–5 cm leveä keskuskohoumallinen lakki. Lakki on nuorena puolipallomainen, mutta vanhemmiten laakenee ja muotoutuu lopulta kartiomaiseksi. Sienen jalka on 2–7 cm pitkä, hento ja tasapaksu. Nuorella sienellä jalan yläosassa on selvästi nähtävä rengas, joka kuitenkin kuihtuu nopeasti. Malto on vaaleaa ja ohut, ja sieni tuoksuu heikosti jauholta.
Myrkyllisyys
Myrkkynääpikkä sisältää amatoksiineja, samoja solumyrkkyjä kuin valko- ja kavalakärpässieni, mutta hieman vähemmässä määrin. Nämä myrkyt vaurioittavat maksaa, suolistoa ja munuaisia. Myrkytysoireita ovat pahoinvointi, oksentelu, maha- ja suolistovaivat sekä vetinen ripuli. Keittäminen ei valitettavasti poista sienen myrkkyjä.
Kasvuympäristö
Myrkkynääpikkä kasvaa yleisesti koko Suomessa, lukuun ottamatta paljakka-alueita, erityisesti kuusen ja muiden havupuiden kannoilla tai lahopuulla. Sieni viihtyy myös lehtipuilla, puistoissa, puutarhoissa, pururadoilla ja hakkuuaukioilla, erityisesti syys-marraskuussa.
Satoaika
Optimaalinen satoaika myrkkynääpikälle on syyskuusta marraskuuhun.
Näköislajit
Myrkkynääpikkä voi erehdyttävästi muistuttaa koivunkantosientä, joka on erinomainen ruokasieni. Koivunkantosieni on kookkaampi, tukevampi ja tuoksuu miellyttävän mausteiselta, toisin kuin jauhomaisesti tuoksuva myrkkynääpikkä. Koivunkantosienen jalassa on myös selkeä rengas, ja jalka on renkaan alapuolelta ruskeasuomuinen, kun taas myrkkynääpikällä se on valkean silkkisäikeinen. Lisäksi, kevätkantosieni muistuttaa myrkkynääpikkää, mutta se on syötäväksi kelpaamaton, vaikkakaan ei myrkyllinen.
Lopuksi
Vaikka sienestys on syksyinen nautinto monille, on sienissä myös riskinsä. Myrkkynääpikkä on tästä hyvä esimerkki. Vaikka se näyttää kauniilta ja houkuttelevalta, se on tappavan myrkyllinen. Jokaisen sienestäjän tulisi opetella tunnistamaan tämä laji ja välttää sen keräämistä. On parempi jättää epävarmat sienet keräämättä ja keskittyä tunnistettaviin, turvallisiin lajeihin.